Tuumasta toimeen

    Nyt ovat ruusut todella puhjenneet kukkaan. Nautin niistä joka päivä...

   
   Ja mies nauttii myös...

Olin aivan haltoissani näkymästä ! En ole koskaan käynyt suolla (hävettää tunnustaa), enkä koskaan käynyt lakassa. Nyt hihkuin, lompsin, nautin...
Siskoni vei minut lakkasuolle, mustikkaan, uimaan ja savusaunaan. Luonnossa tulee tyytyväinen ja kiitollinen mieli. Ja mitä saa palkaksi?
Vadelmaa tulee tänä kesänä myös runsaasti. Keräsin pienessä vesisateessa, vaatteet litimärkinä, vettä saappaissa ja sormet lopulta kohmeessa. Mutta kyllä kannatti sekin homma.
Lauantaina lähdetään taas marjaan. Saapas nähdä, mitä sieltä tarttuu taas matkaan!

Piipahdan välillä ohikulkiessani kirpparilla ja ostan jotakin "tarpeellista", jos sattuu löytymään. Silmiini osui ruusukuosiset, vanhat verhot, joihin ihastuin täysillä. Mietin kauan, mitä niistä tekisin. Halusin pöytäliinaksi, essuksi, tyynyliinoiksi ja vaikka miksi. Sain kankaasta ison pöytäliinan ja essumekon työvaatteeksi.

Vietin ihanan lomapäivän mieheni kanssa Lehtisaaressa. Vene kuljetti meidät, sauna oli valmiiksi lämmitettynä, nurmikot leikattu, polttopuut pilkottu. Saunoimme, uimme, herkuttelimme ja lopuksi vielä grillailimme makkarat. Kiitos seurakunnalle !

Käväisimme viikonloppuna Turussa. Meillä oli ilta yöhön asti aikaa ja lähtiessä ajattelin käyttää ajan hyödyksi valokuvaamalla. Suunnittelin hienoja kuvauskohteita ja toivoin näkeväni kaunista, kesäistä Turkua merenrantoineen.
Huolehdin kameran kotona kuvauskuntoon... latasin akun... tyhjensin muistikortin ja otin toisen vielä varulta mukaan. Kävelimme Aurajoen rannalla ja ihastelimme kesäiltaa. Nappasin ensimmäisen kuvan. Muistikortti ilmoittaa olevansa täynnä, vaikka siellä ei ole ensimmäistä kuvaa. Toisessa kortissa on vähän tyttären kuvia, sekin on täynnä. Ei voi olla totta!!!!
Se siitä kuvausreissusta. Kotona ruusut ovat puhjenneet kukkaan...

 Huippu työpäivä. Tuntui aika erikoiselta istua kirkossa, jossa vihittiin minulle vieras hääpari ja ympärillä istui tuntemattomia ihmisiä. Olin tavannut avustettavani pari päivää sitten. Pidin huolta mummosta, autoin ja seurustelin hänen kanssaan. Työnsin häntä pyörätuolissa, hain noutopöydästä ruokaa ja kahvia. Minulle oli laitettu kaunis kortti paikalleni, jossa luki "Tiesitkö, että apusi on tärkeä?"